Miksi aina joku hönö menee varaamaan mun kurssikirjat?? :)

Moikka vaan,

Mua niin ärsyttää, kun joku hönö oli taas mennyt kirjastossa varaamaan mulla lainassa olevan kurssikirjan, jonka eräpäivä on 8.3 eli huomenna. En todellakaan aijo sitä palauttaa, vaan pidän sen tämän kuun loppuun saakka. Tää on niin ihmeellistä, että miks mulle aina käy näin, että joku utelias höntsä menee ne varaamaan, heh! No kai tuosta kirjasta tulee nyt sitten joku 4 euron sakko, mutta kestän sen, kun on pakko saada esseet väännettyä.

Mulle vaan tulee aina kauheet traumat kirjaston myöhästymissakoista, kun yliopistonkirjastossakin maksaa yhden päivän myöhästyminen jo 70-90snt riippuen kirjasta, onneks toi kirja on sentään normaalista kirjastosta, niin se myöhästymismaksu on paljon vähäisempi.

Tänään illalla, kun pääsen töistä kotiin, niin aloitan tekemään sen verkkotentin  yritys-ja rahoitusjuridiikasta ja koitan vähän korottaa siitä tullutta arvosanaa. Mun pitää sanoa vielä se, että on todella kätevää, että tuo verkkotentti on auki 24h ja sitä on aikaa tehdä se 4h. Mä en muista, että milloin viimeksi olisin innostunut opiskeluista näin paljon, että kiinnostaa korottaa kurssien arvosanoja ;) Ei edes 10v sitten lukiossakaan tullut koskaan mentyä korottamaan arvosanoja uusinnoissa, kun ei ollut tarvetta siihen, mutta nyt oikein himottaa aina nuo korotukset, heh!

Niin ja sitten jos siirrytään hieman toiseen asiaan. Mun Asuksen miniläppäri toimii kuin unelma nyt tuon lcd-näytön vaihtamisen jälkeen ja tuollaista pikkukonetta on tosi kätevä kantaa joka paikkaan mukana, kun se painaa vaan 900g eli yhden kurssikirjan verran. Se mahtuu kätevästi tuollaiseen Marimekon olkalaukkuun muitten kirjojen ja tavaroiden joukkoon, eikä laukku tosiaan paina kuin se  2,5kg yhteensä, kun sinne on ängetty mukaan, juomapullo, meikit, 2 kurssikirjaa, penaali, laskin, kännykkä, lompakko sekä eväät.

Joskus töissä, jos oon saanut omat hommat tehtyä ja on vähän luppoaikaa, ettei oo mitään iltapäivällä työnalla, niin avaan aina tuon pikkukoneen työpöydälle ja alan kirjoittelemaan essettä. Tai siis lähinnä korjailen kirjoitusvirheitä ja esseen rakennetta, kun se ei vaadi kauheesti aivotoimintaa.

Kerran mun pomo sattui tulemaan mun huoneeseen kysymään neuvoa, niin olin juuri kirjoittamassa pikkukoneella ja hän sitten kysyi, että mitä ihmettä oikein puuhaan niin pienellä näytöllä. Oli pakko sitten kertoa totuus, että kun olin hoitanut jo omat hommani siltä päivältä eikä mitään ollut enään työnalla ja oli ylimääräistä aikaa, niin teen koulutehtäviä, koska esseiden palautuspäivä oli seuraavana päivänä. Siihen tuo pomo sitten sanoi, että saan käyttää yhden työpäivän kuussa opiskeluihin.

Eli musta on ihanaa, kun oma työpaikka tukee opiskeluita. Tosin kääntöpuolena on aina se, että joudun näyttämään joka kurssista saamani arvosanat, heh! Ei se mua haittaa, mutta ymmärrän toki, että työnantaja haluaa seurata edistystä eikä luule, että käyttäisin vaan hyväkseni työnantajan luottamusta. Nykyään mun työpaikalla aina jokainen muistaa kysyä multa kuun lopussa, että tuliko jo esseet palautetuksi ja siitä on tullut sellainen hauska inside-vitsi työpaikalle :)

Kritiikkiä Avoimelle Yliopistolle kirjavaatimuksista

Voi herran pieksut sentään! Nyt tulee kritiikkiä  Itä-Suomen yliopistolle. Siis tarkennetaanpa hieman, eli sen "avoimelle" puolelle. Miten ne voivat oikeesti laittaa kurssivaatimuksiin kirjan, jota ei saatavilla missään muualla kuin Itä-Suomen yliopiston omasta kirjastosta, hei haloo! Jengiä kuitenkin asuu eripuolella Suomea ja sitten tuo kirja on vaan heillä. Ihan kun alkaisin sitä kaukolainaamaan ja maksaisin siitä hyvästä 10 euroa,  no way!

Meni nyt vähän maku tuosta. Kirjan nimi oli tosiaan Guellec-van Pottelsberghe de la Potterie: The Economics of the European Patent System. Helsingin Yliopiston opiskelijakirjastosta on löytyneet tähän mennessä kaikki tarvitsemani kirjat sekä muutamasta tavallisesta kirjastosta, mutta siis tuota ko. kirjaa ei heilläkään ollut siellä.

No minäpä tiedän sitten, että jääpähän tuo kirja lukematta kokonaan verkkotenttiin. Mulla oli tuossa yritys-ja rahoitusjuridiikan verkkotentissä sama tilanne, että multa puuttui kokonaan yksi kirja, koska en ollut saanut sitä ajoissa. Ja ironiaa siinä se oli se, että heti verkkotentin jälkeisenä päivä tuli viesti, että varaus on saapunut noudettavaksi, heh! No mä siis pääsin kevyesti läpi siitä verkkotentistä, mutta näin jälkeenpäin ajatellen olisin pärjännyt varmasti paremminkin, jos mulla olisi ollut käytettävissä se Kaisalahden väikkäri. Mä olin kuitenkin näppäränä tyttönä tajunnut googlettaa googlesta ja sain siis dorian kautta katseluoikeuden vain 5 sivulle hänen väitöskirjaansa. Ei se kyllä kauheesti auttanut tentissä, haha!

Unohdin viimeksi mainita, että olin maanantaina tosiaan avoimen yliopiston luennolla istumassa ja  siellä oli kaikenlaista porukkaa. Oli tutkinto-opiskelijaa, oli pissiksiä, eläkeikää hipovia, keski-ikäistä porukkaa. Osa jopa tuli sinne oikein puku/jakkupuku päällä ja kiiltävä salkku kainalossa. Mua vaan niin hymyilytti. Yksi jopa roikotti kaulassaan sellaista ulkoministeriön kulkukorttia, että kaikki varmaan näkisivät, että missä hän on töissä!! Siis oikeesti, miten suuri ego pitää olla, kun pitää itseään "esitellä"?