sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Kysymyksiä lukijoille, kun teitä täällä riittää :)


Heippa vaan taas!

Tulipa tässä esseitä kirjoittaessa mieleen, että mikä on teidän muiden syy ja motivaatio opiskella avoimessa yliopistossa ja hieman myös sitä taustaa, että miten eksyitte avoimeen yliopistoon? Onko teilläkin kenties tähtäimessä tutkinto, vai oletteko muuten vaan ilmoittautuneet kursseille, koska joku tietty aihe juuri teitä kiinnostaa? :)

Mukavaa sunnuntaita :)

3 kommenttia:

  1. Aloitin avoimessa opiskelun syksyllä 2007 ja opiskelen psykologiaa. Minua on aina kiinnostanut ihmisen mieli ja kehitys, joten ihan sattumalta ajauduin avoimeen. Mitään varsinaista päämäärää minulla ei ole, mutta pystyn kuitenkin työssäni psykiatrisena sairaanhoitajana ymmärtämään potilaita paremmin, kun saan laajempaa perspektiivia aiheeseen.

    Hoitsu vm. 2005

    VastaaPoista
  2. Haluaisin kysyä, onko ala mille pyrit kiinnostava vai pyritkö sinne vain akateemisen tutkinnon takia? Sinulla tuntuu olevan kykyä omaksua asioita todella nopeasti ja mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta onko tämä juuri sen sinun juttusi?

    Ei sillä että tämä opiskelu olisi "vähän sinne päin ", kuka sitä tietää mitä haluaa tehdä loppuen lopuksi, mutta haluaisin kuulla, onko sinulla ehkä herännyt semmoinen "ahaa, pystyn vaikka mihin" -fiilis ja alan vaihtaminen tulisi joskus mieleen. Itselle kävi jokseenkin niin että ensimmäisten opintojen jälkeen ymmärsi mihin pystyy ja sitten alkoikin vasta se oikean alan etsiminen...

    VastaaPoista
  3. Onhan tämä ala todella kiinnostava, kun tässä sivutaan aika paljon kuitenkin sitä taloustieteellistä näkökulmaakin eli voisin sanoa, että tässä nivoutuu niin kauppiksen kuin oikiksenkin opiskelu yhteen. Eli aiheet eivät koskaan ole rajattu vain yhtä kokonaisuutta silmällä pitäen.

    Mulla sattuu olemaan valokuvamuisti, niin se helpottaa opiskelua huomattavasti, eli ei tarvitse opiskella opiskella samaa asiaa useita kertoja, ennen kuin oikeastaan ymmärtää, että missä siinä on loppujen lopuksi kysymys. Myönnän toki, että tässä nopeassa tahdissa on tullut asioita vastaan, joita en ole kunnolla ymmärtänyt/sisäistänyt, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun joutuu noita esseitä kirjoittamaan ja etsimään materiaalia tueksi niin aihe tulee kuitenkin käsiteltyä pintaa syvemmältä ja siinä vaiheessa huomaankin, että tätäkö siinä kirjan s.90 tarkoitettiinkin.

    Ihan aluksi, kun aloitin tätä projektia niin tavoitteena oli periaatteessa saada mikä tahansa akateeminen tutkinto, mutta sitten kun katselin noita mahdollisuuksia, että kuinka monta opintopistettä pitää olla tehtynä, että pystyy hakemaan jo tänä keväänä opiskelemaan, niin alaksi valikoitui tämä oikeustaloustiede.

    Ja olen ollut erittäin tyytyväinen tähän alavalintaan, kun tässä käsitellään itseäni kiinnostavia asioita, niin ei tunnu mitenkään siltä, että opiskelisi "väärää" alaa.

    Siitä oon ollut yllättänyt, että olen pärjännyt nyt hyvin näissä avoimen opiskeluissa. Monet ystäväni, jotka ovat jo valmistuneet tai tekevät graduaan sanovat aina, että avoimessa saa arvosanat helpommin.

    Itse kallistun siihen, että mun todellinen taso mitataan vasta sitten, kun mut on hyväksytty tutkinto-opiskelijaksi, koska tentit saattavat muuttuvat ja arvosteluperusteet saattavat muuttua. Eli pidän tätä avoimen opiskelua pienenä lämmittelynä, ennen varsinaisten opiskeluiden alkua ;)

    Totta kai, kun olen tehnyt näitä opintopisteitä tiukalla tahdilla saan tyydytystä siitä, että taas on opintopisteitä plakkariin lisää kertynyt, joka kurssin jälkeen. Jotenkin oon ehkä jäänyt hiemman koukkuun tähän suorittamiseen, kun mikään ei oikeesti kuvaa sitä tunnetta, kun näkee weboodista, että arvosanat ovat tulleet ja kurssi on suoritettu ;)

    No tällä hetkellä musta kyllä tuntuu, että pystyisin tehdä vaikka mitä, mutta jos puhutaan ihan koulutuksesta ja muista aloista, niin ei musta kyllä enää olisi pääsykokeisiin lukemiseen.

    Se aika on mennyt jo ohi mun elämästä, jolloin elätellään toivoa, että pääsykokeiden kautta pääsee opiskelemaan. Sen takia tämä väylän kautta opiskeleminen tuntuu niin omalta, koska tässä näkee samalla sen oman päämäärän koko ajan lähestyvän ja lähestyvän, eikä se ole enää mikään "kaukainen haave", niin kuin esim. pääsykokeisiin lukiessa.

    VastaaPoista

Jätä asiallinen viesti.