Coasen ja Herra X:n tarinan alku v. 2004

                                            Tässä voisin kertoa pikkasen meidän tarinan alusta:

Herra X: Tapasin Coasen ensimmmäisen kerran luistelukentällä v. 2004. Coase pisti heti pääni pyörälle, mutta ujona poikana en tohtinut tehdä asialle mitään.

Coase: Kiinnitin Herra X:ssa ensimmäisenä huomion siihen, kuinka ystävällinen hän oli kaikkia kohtaan. Hän huomioi lähimpiään ja kysyi kuulumiset kuunnellakseen toista oikeasti. Meillä oli kerran parin tunnin juttuhetki luistelukentän laidalla ja silloin aloin kiinnostua enemmän Herra X:sta. Olisin toivonut, että hän olisi vielä halunnut jatkaa keskustelua ja pyytää vaikka kahville, mutta Herra X lähti vain pelaamaan jääkiekkoa…

Kerkesi vettä virrata runsaasti joissa ja vuotta myöhemmin…

Herra X: Ohimennen tapasimme seuraavana kesänä Esplanadin puistossa.

Coase: Ihmettelin miksi oli niin mukava nähdä Herra X:ää?!

Herra X: Seuraavan kerran tapasimme syksyllä jäävuorojen alkaessa. Oli mukava nähdä taas Coasea.

Coase: Tunnuin törmäävän Herra X:ään joka paikassa, mutta en tajunnut vieläkään, miksi aina hakeuduin hänen juttusilleen.

Syyskuun lopussa olin menossa kaverini kanssa yhteisen tuttavamme tupareihin ja matkalla taisin tokaista: “Mä haluaisin semmoisen oikein kiltin miehen!” Tupareissa en malttanut pysyä kavereideni seurassa vaan hiljaa hivuttauduin Herra X:n lähietäisyydelle. Herra X hipaisi jossain vaiheessa käsivarttani ja säpsähdin; ihan kuin sähkövirtaa! Juttelimme matkustelusta ja kaikesta mitä haluaisimme tehdä elämässä ja tässä vaiheessa se vasta välähti: “Minä olen ihastunut!”

Herra X: Tulin poikien kanssa tupareihin. Coase tuli juttelemaan ja oli jotenkin niin ihana hetki, vaikka en minä kyllä tainnut huomata sitä sähkövirtaa… kun olimme lähdössä, hyvästelin Coasen ja lähdin polkemaan kotiin. Sitten tajusin, että miksenpä voisi mennäkkin tuota samaa reittiä, kun se kerran on lyhyempikin. Lyhyen yhteisen alkutaipaleen jälkeen toivotin Coaselle “Kauneimpia unia!”

Coase: Mietin, että miksi Herra X kääntyi sittenkin saattamaan? Olikohan silläkin jotain tunteita minua kohtaan? Nyt päätin ottaa asiasta selvää, koska ajattelin että jos jättäisin asian Herra X:n vastuulle, hän kerkeäisi käydä pelaamassa jääkiekkoa liian monta kertaa ennen kuin saisi suunsa auki.
Mietin Herra X:ää koko seuraavan viikon. Kävin ulkomaillakin tässä välissä, mutten vielä uskaltanut toivoa mitään. Iltaisin nukahdin hymy huulilla.

Herra X: Tapasimme reilun viikon päästä yhdessä yökerhossa. Olin kaverini kanssa keikuttelemassa lantiota, sitten lattialle tanssahteli myös Coase. Jossain vaiheessa kaverini luki tilannetta ja liukeni paikalta.

Coase: Mietin koko ajan miten saisin sanottua Herra X jotain. Tanssimme yhdessä, muttei se vielä tehnyt asiaa selväksi. Kun pidimme taukoa, aloin nojata Herra X:n olkapäähän. Herra X säpsähti ja sanoi: “Mitä tässä nyt tapahtuu?” Coase ajatteli, että nyt se miettii “kuka hullu tuossa oikein nojailee”, eikä sillä varmasti ole mitään minua kohtaan. Menin nolona etsimään muita kavereitani.

Herra X: Ihmettelin, että minne se Coase katosi, olisi jo hyvä aika lähteä kotiin, aamulla olisi menoja. Löysin Coasen ja kysyin: “Ollaanko me menossa?”

Coase: Olin ihmeissäni, ai “me”? No ilmeisesti se ei inhonnutkaan minua.
Tällä kertaa Herra X saattoi minut kotiovelle asti. Vaihdoimme numeroita. Ja ehkä pari pikku suukkoa…

Herra X: Tästä se sitten lähti.

Seuraavana päivänä Coase vaihtoi 10 tuntia vaatteita, koska oli niin jännittynyt ja Herra X kähvelsi ruusuja äitinsä ruusupenkistä. Happoradion keikalla ei Coasekaan enää jännittänyt, vaan taisi koko keikka vierähtää Herra X:n kainalossa.

Seuraavina iltoina juttelimme pitkään elämästä…

Tässä vaiheessa taidettiin muistaa kysyä, että seurusteellaanko me?  Herra X tokaisi: Eiköhän se ole päivän selvää.